Opiskelua!

Rautalangasta kun olen jo jonkin aikaa innostunut tekemään, päätin mennä oikein kursseille oppimaan vähän tekniikkaa. Viikonloppu vierähtikin mukavasti kurssin parissa ja perustekniikka on nyt ainakin jotenkin hallussa.
Erityisen ylpeä olen tällä kertaa kuitenkin ihan jostain muusta, kuin hienoista töistä. Yleensä en nimittäin saa mitään määräajassa valmiiksi, koska suuruudenhullut suunnitelmani muuttuvat matkanvarrella (niinkuin nytkin pääsi käymään)ja paisuvat aikataulusta ulos jo heti alkumetreillä. Nyt kuitenkin sain kaikki työt ainakin melkein valmiiksi =)
Lisäksi pikku perfektionisti minussa ei yleensä anna tehdä vähän sinnepäin tekosia, mutta nytpä päätin että kertaakaan en pura, nyt harjoittelen vain tekniikan ja se miltä tuotokset näyttävät on ihan sama. No onnistuin siinä.. ja tuotokset tosiaan ovat vähän sinnepäin.

Ensimmäisenä tehtiin kurssilla pyyhekoukku, tätä kutsuttiin vapaamuotoiluksi tms.
Ei tullut symmetristä ei.. enkä edes yrittänyt korjata! (miten tästä voi olla ylpeä =D)
Tuohon meni 50cm 2mm vahvuista lankaa pohjaksi, ja jonkun verran (en laskenut) noihin päällystyksiin 0,7mm lankaa.

Seuraavaksi kokeiltiin nipputekniikkaa, eli ensin niputetaan "ruotolangat" yhteen ohuemmalla langalla, avataan langat haluttuun muotoon ja aletaan pujotella lankaa "ruotojen" väliin.

Tämä työ eli aika lailla tehdessä. Lähtökohtana oli jotain ihan muuta kuin mitä tästä tuli, mutta oli kyllä tosi hauska tehdä. Pikarin yläosasta huomaa että lanka on huonosti kiristetty ja ulkopinta ei ole nättiä kun lanka ei ole tiiviisti ruotojen pinnalla. Jalka onkin tehty sitten viimeisenä ja se näyttää jo ihan kelvolliselta. Jalassa on samalla tekniikalla tehty molemmat osat ennen ja jälkeen helmien, mutta lanka on kierretty vain eri kautta jolloin pinnasta saa eri näköisen. Tykkään tästä tekniikasta hirmuisesti koska pinnasta tulee tosi nättiä kunhan jaksaa kiristää kunnolla. Hämähäkin verkkomainen ;)

Toisena päivänä tehtiin sitten koripunontaa. Aloitus on tässä kaikkein haastavin. Korin ruodot pingotetaan puulevyyn (tai styroks tms) ympyrän kehälle ja keskikohta pohjasta sidotaan yhteen nipputekniikalla. Kun pohjaa on tehty näin jonkin matkaa voidaan aloittaa varsinainen punominen. Paksumpaa lankaa kierretään ruotojen ympärille, ja jokaista ruotoa pitkin juoksee ohuempi lanka jolla kiinnitetään ruodot ympäritulevaan lankaan.

Koriin hupenee tosi helposti lankaa, ja tuohon omaan koriini taisi ypärille huveta n 10m lankaa. Aloituspalat olivat n 60cm pitkiä. (3x60cm palasta) Kun paksumpaa kehää on tehty yksi tai kaksi kierrosta, voidaan korin alku irroittaa puulevystä ja alkaa muotoilla työtä haluamaansa muotoon. Moni kurssilainen huomasikin että korista tuli helposti levempi kuin suunnitteli, muotoilu pitää siis aloittaa jo ihan alkuvaiheessa jottei kori pääse leviämään liikaa.

Myös tämä oli tosi hauskaa ja lisää koreja varmasti tulen tekemään. Tosin yhden asian jätän tekemättä.. nimittäin koitin saada tuohon yläreunaan punaisen reunuksen samalla tekniikalla kuin pohjassa.. vaan ei ihan toteutus onnistunut... siitä tuli hirmusen ruma :( Mutta en purkanut.. saa tyttö vaikka leikkeihinsä ja voin sitten itse tehdä uuden ;)

Leikkiruokaa

Sysvykierrokselta esikoinen sai sai erinäisiä leikkiruokia lahjaksi, ja siitä innostuneena tein hänelle lisää leikkiruokatarpeita. Näitä on pitänyt tehdä jo aiemminkin mutta kun vaan oisi saanut aikaiseksi.
Rintakoruista jääneistä valmishuovista leikkasin juustoa, kinkkumakkaraa, leipää ja salaattia. Neiti innostui oitis tekemään voileipiä koko perheelle ;)

Lahjaksikin lähti yksi leipäsetti, johon vielä huovutin tomaatinsiivuja.(näistä tietenkin unohdin ottaa kuvan)
Sitten jätskejä samalla idealla kuin monessa monessa blogissa (huopapallo ja kananmunakennon keskusta)
Näistä neljä taaimmaista on neulahuovutettuja huovutusvillasta ja muut käsin märkähuovutettuja langasta. Näistäkin osa päätyy pukinkonttiin lahjaksi.

Omena märkähuovutettu langasta, ja huovutuksen jälkeen 7-veikalla tehty kanta ja kiinnitetty valmishuovanpala omenan "oksaksi" vai miksi lie tuota kutsutaan. Lehdet tuohon voisi vielä lisätä jos jaksaa.. no ehkä seuraaviin.

Keksejä kahvipöytään, valmishuopalevyistä vaan leikattu jämäpaloja ja liimattu kuumaliimalla yhteen, päälimmäiseen palaan ommeltu pieniä helmiä koristeeksi. Näitäkin oli kyllä paljon enemmän, mutta neitokainen tainnut ne kadottaa huoneensa uumeniin.

Ja vielä viimeiseksi kulhollinen ylisuuria lihapulia, jotka kaipaavat seurakseen pastaa kunhan vaan ehdin tehdä.

Jälleen käsin märkähuovutettuja langasta

Joululahjaksi esikoinen tulee saamaan ikean löytönurkasta ostetusta tv-tasosta tuunatun pikkukeittiön. Pappa lupasi siihen hellalevyn ja uuninluukun jouluksi asentaa, myöhemmin katsotaan sitten jääkaappia tms mitä vaan keksitäänkin ;) Joten lisää leikkiruokaa tulette varmasti näkemään!

Viimeistä viedään

Vielä viimeinen erä anopille myyjäisiin ja nyt saa rintakorut tälle vuodelle riittää =)

Seuraavaksi keskitytäänin täysillä joululahjoihin.. joiden kanssa muuten tuleekin kiire..

Eipä silti, oli näitäkin mukava tehdä, mutta tällainen sarjatuotanto alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan ja jotain muuta pitää välillä saada tehdä. Huopaa olisi kyllä vielä muovikassillinen jäljellä.. ehkä siitä vielä jotain muuta saan aikaan.. mutta ehkä ne menevät sitten pukinkonttiin ;)

Rautainen sydän

Rautalankainnostukseni vain kasvaa ja nyt päätin kokeilla ovikranssin tekoa. Ensin muotoilin pienemmän sydämen, ja sitten kehykset. Mitään selvää suunnitelmaa ei ollut ja kaikenlaista olisi voinut kokeilla lisätä, mutta ehkä yksinkertainenkin on kuitenkin tässä kaunista. Taidan siis jättää tämän tällaiseksi ja kokeilla taas jotain uutta, ettei kaikkia ideoita ole sulottu yhteen työhön ;)

Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?!?!

No pitää ehdottomasti! =D

Viimeaikoina olen innostunut valtavasti rautalangan vääntelystä ja taivuttelusta. Ensimmäisenä ajatus lähti silmukkamerkeistä, joita olen aina halunnut mutta koskaan en ole ostanut. Tiimarissa näin ihanan setin ohutta turkoosia, vaaleanpunaista ja liilaa sisältävän 3 rautalankapuolaa, jotka yhdistettynä vahvempaan rautalankaan saivat aikaan ihan kivan näköisiä "koruja" Näitä on kyllä mahottoman mukava väännellä ;) Metalliosat näissä silmukkamerkeissä on hyödynnetty rikkoutuneesta kaulakorusta.

Lisäksi kunnon puikot saatuani olen innostunut tekemään pitsineuleita.. mutta uvia niistä ei nyt tähän hätään tule kun ne ovat pukinkonttiin menossa ;) Toista työtäni aloitaessa huomasin kuitenkin että 10 kerroksen mallikertaa tehdessä, tälaisen vasta-alkajan olisi hyvä pitää lukua millä kerroksella menee. Kun työ jää kesken ja palaan jatkamaan työtä myöhemmin, menee tuhottoman kauan aikaa muistella ja katsoa neuleesta millä kerroksella sitä oltiinkaan. No taas rautalankaa kehiin ja ikean jättisuuri hamahelmipurkki pöydälle, lisätään pari tiimarin helmeä ja voila! kotitekoinen kerroslaskuri on valmis ;)

Lävistin hamahelmet rautalangalla jotta ne olisivat tarpeeksi napakasti kiinni, että kerrosluvut eivät itsekseen liu'u rautalangalla, hommassa kannattaa käyttää kyllä pihtejä.. lävistin meinaan sormenpääni kun ensin yritin ilman.

Saapi nähdä miten toimivat käytössä, muistanko merkitä nuo kerrokset vai en =D

Huopaa huopaa

 Rintakoruja on taas tullut tehtyä satsi mummille, ja lisää kuulemma pitäisi tehdä. Noh mikäs siinä, näitä on mukava tehdä ;)

Esikoiselle piti myös tehdä huovutetut lapaset koville pakkasille... purosta tein ja oikein kivat värit tuli, vaan kokoarvio hiukan heitti. Kyllähän nuo juuri käteen menee mutta isommat pitää kyllä tehdä. Onneksi lankaa jäi vielä joten toivotaan että lanka riittää seuraaviin.

Puikkojen kilinää

Esikoinen on selvästi sitä mieltä, että äiti on ollut viime aikoina aivan turhan laiska käsitöiden suhteen. Salaisen ysv ringin pyörähtäessä käyntiin, ja ensimmäisen paketin saadessani, innostuin jopa kutomaan tiskirätin.. juu ihan oikeen tiskirätin jos toisenkin =D Viimeisimmän puikoilta saatuani unohdin puikot sohvan reunalle.

Kuopusta viihdyttäessäni lattialla katsoin sohvalla istuvaa esikoista joka hääräsi äiteen puikoilla. En oikeen tienny itkeäkö vai nauraa.. ollako kiukkuinen vai hirmuisen ylpeä. Esikoinen sujuvasti pujotti viinirypäleitä pyöröpuikkoihin kuin puuhelmiä ikään, ja sanoi tekevänsä äidille kaulakorua. Eipä tuossa voinut muuta kuin tallentaa tapahtuman muistoihin ja olla kiitollinen ettei puikot olleet bambuiset.


Vaikken ompelemaan olekaan ehtinyt, olen sentään jotain saanut aikaiseksi. Postissa taannoin käydessäni huomasin ihania huopaisia avaimenperiä ja siitä sainkin askarteluidean. Tiimari oli sopivasti siinä vieressä joten eikun huopalevyjä ostamaan. Tehtiin esikoisen kanssa magneetteja joihin hän sai pujottaa helmiä, ja sitten innostuin rintakoruista. Esikoinen tykkäsi laittaa pienen pieniä helmiä neulaan ja korut valmistuivatkin yhteisvoimin.
Ensimmäinen laitettiinkin heti esikoisen takkia koristamaan ja toinen annettiin kaverille seuraavalla kyläreissulla.
Mummilassa mummikin ihastui koruihin ja tahtoikin itselleen samanmoisen. No mummi taisi koruihin ihastua vähän enemmänkin, nyt niitä olisi sitten tarkoitus tehdä mummille joulumyyjäisiin, josko näistä vaikka jonkun euron saisi. Hirmuisen hauskaa näiden väkertäminen on ollut, ja ideoita uusien mallien kokeilemisesta on monta. Suosittelen! Oikein rattoisaa pikkupuuhastelua.

Niin ja nyt kun syksykin on tullut ja joulu lähestyy, on sitä kaivettu langat ja puikot paremmin esille, josko vaikka jotain pukinkonttiin saisi tehtyä. Mitään huisin hienoa on tällä saralla kuitenkin turha odottaa.. puikkojen kilisyttäminen kun ei ole sitä vahvinta lajiani. No oppia ikä kaikki ;)