Esikoinen on selvästi sitä mieltä, että äiti on ollut viime aikoina aivan turhan laiska käsitöiden suhteen. Salaisen ysv ringin pyörähtäessä käyntiin, ja ensimmäisen paketin saadessani, innostuin jopa kutomaan tiskirätin.. juu ihan oikeen tiskirätin jos toisenkin =D Viimeisimmän puikoilta saatuani unohdin puikot sohvan reunalle.
Kuopusta viihdyttäessäni lattialla katsoin sohvalla istuvaa esikoista joka hääräsi äiteen puikoilla. En oikeen tienny itkeäkö vai nauraa.. ollako kiukkuinen vai hirmuisen ylpeä. Esikoinen sujuvasti pujotti viinirypäleitä pyöröpuikkoihin kuin puuhelmiä ikään, ja sanoi tekevänsä äidille kaulakorua. Eipä tuossa voinut muuta kuin tallentaa tapahtuman muistoihin ja olla kiitollinen ettei puikot olleet bambuiset.
Vaikken ompelemaan olekaan ehtinyt, olen sentään jotain saanut aikaiseksi. Postissa taannoin käydessäni huomasin ihania huopaisia avaimenperiä ja siitä sainkin askarteluidean. Tiimari oli sopivasti siinä vieressä joten eikun huopalevyjä ostamaan. Tehtiin esikoisen kanssa magneetteja joihin hän sai pujottaa helmiä, ja sitten innostuin rintakoruista. Esikoinen tykkäsi laittaa pienen pieniä helmiä neulaan ja korut valmistuivatkin yhteisvoimin.
Ensimmäinen laitettiinkin heti esikoisen takkia koristamaan ja toinen annettiin kaverille seuraavalla kyläreissulla.
Mummilassa mummikin ihastui koruihin ja tahtoikin itselleen samanmoisen. No mummi taisi koruihin ihastua vähän enemmänkin, nyt niitä olisi sitten tarkoitus tehdä mummille joulumyyjäisiin, josko näistä vaikka jonkun euron saisi. Hirmuisen hauskaa näiden väkertäminen on ollut, ja ideoita uusien mallien kokeilemisesta on monta. Suosittelen! Oikein rattoisaa pikkupuuhastelua.
Niin ja nyt kun syksykin on tullut ja joulu lähestyy, on sitä kaivettu langat ja puikot paremmin esille, josko vaikka jotain pukinkonttiin saisi tehtyä. Mitään huisin hienoa on tällä saralla kuitenkin turha odottaa.. puikkojen kilisyttäminen kun ei ole sitä vahvinta lajiani. No oppia ikä kaikki ;)
