Rautalankainnostukseni vain kasvaa ja nyt päätin kokeilla ovikranssin tekoa. Ensin muotoilin pienemmän sydämen, ja sitten kehykset. Mitään selvää suunnitelmaa ei ollut ja kaikenlaista olisi voinut kokeilla lisätä, mutta ehkä yksinkertainenkin on kuitenkin tässä kaunista. Taidan siis jättää tämän tällaiseksi ja kokeilla taas jotain uutta, ettei kaikkia ideoita ole sulottu yhteen työhön ;)
maanantai 9. marraskuuta 2009
torstai 5. marraskuuta 2009
HAASTE: Mitä sohvasi on syönyt?
Meillä ei olla siivousintoilijoita, ja sohvan alta imuroin vielä harvemmin =D
Nyt kuitenkin päätin uskaltaa kurkistaa sohvan alle, ja katsoa mitä sohvamme on taas syönyt.
Täytyy kyllä myöntää että liukas parketti ehkä ajaa oman osansa avustaen tätä saalista, ihan tällaista määrää sieltä ei ennen ole löytynyt.
Haastankin nyt kaikki uskaliaat ja humoristit kuvaamaan oman sohvansa ateriat, jos teillä sellaisia löytyy. Meidän sohva on juuri sen mallinen että sinne kerääntyy kaikkea alle, mutta imuroidakseen alta pitää sohva nostaa ylös.
Nyt kuitenkin päätin uskaltaa kurkistaa sohvan alle, ja katsoa mitä sohvamme on taas syönyt.
Täytyy kyllä myöntää että liukas parketti ehkä ajaa oman osansa avustaen tätä saalista, ihan tällaista määrää sieltä ei ennen ole löytynyt.
Haastankin nyt kaikki uskaliaat ja humoristit kuvaamaan oman sohvansa ateriat, jos teillä sellaisia löytyy. Meidän sohva on juuri sen mallinen että sinne kerääntyy kaikkea alle, mutta imuroidakseen alta pitää sohva nostaa ylös.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta?!?!
No pitää ehdottomasti! =D
Viimeaikoina olen innostunut valtavasti rautalangan vääntelystä ja taivuttelusta. Ensimmäisenä ajatus lähti silmukkamerkeistä, joita olen aina halunnut mutta koskaan en ole ostanut. Tiimarissa näin ihanan setin ohutta turkoosia, vaaleanpunaista ja liilaa sisältävän 3 rautalankapuolaa, jotka yhdistettynä vahvempaan rautalankaan saivat aikaan ihan kivan näköisiä "koruja" Näitä on kyllä mahottoman mukava väännellä ;) Metalliosat näissä silmukkamerkeissä on hyödynnetty rikkoutuneesta kaulakorusta.
Viimeaikoina olen innostunut valtavasti rautalangan vääntelystä ja taivuttelusta. Ensimmäisenä ajatus lähti silmukkamerkeistä, joita olen aina halunnut mutta koskaan en ole ostanut. Tiimarissa näin ihanan setin ohutta turkoosia, vaaleanpunaista ja liilaa sisältävän 3 rautalankapuolaa, jotka yhdistettynä vahvempaan rautalankaan saivat aikaan ihan kivan näköisiä "koruja" Näitä on kyllä mahottoman mukava väännellä ;) Metalliosat näissä silmukkamerkeissä on hyödynnetty rikkoutuneesta kaulakorusta.
Lisäksi kunnon puikot saatuani olen innostunut tekemään pitsineuleita.. mutta uvia niistä ei nyt tähän hätään tule kun ne ovat pukinkonttiin menossa ;) Toista työtäni aloitaessa huomasin kuitenkin että 10 kerroksen mallikertaa tehdessä, tälaisen vasta-alkajan olisi hyvä pitää lukua millä kerroksella menee. Kun työ jää kesken ja palaan jatkamaan työtä myöhemmin, menee tuhottoman kauan aikaa muistella ja katsoa neuleesta millä kerroksella sitä oltiinkaan. No taas rautalankaa kehiin ja ikean jättisuuri hamahelmipurkki pöydälle, lisätään pari tiimarin helmeä ja voila! kotitekoinen kerroslaskuri on valmis ;)
Lävistin hamahelmet rautalangalla jotta ne olisivat tarpeeksi napakasti kiinni, että kerrosluvut eivät itsekseen liu'u rautalangalla, hommassa kannattaa käyttää kyllä pihtejä.. lävistin meinaan sormenpääni kun ensin yritin ilman.
Saapi nähdä miten toimivat käytössä, muistanko merkitä nuo kerrokset vai en =D
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Tapaus addi ja Baktus
Anoppi kyseli mitä tahtoisin synttärilahjaksi, ja ainoa mitä nopsaan keksin oli addin puikot. Niistä kun olen aina haaveillut, mutten Turusta sellaisia ole löytänyt.
No anoppihan löysikin niitä heti ja toi sitten satsin pyöröpuikkoja minulle. Ah ihanuus.. mikä ero kun vaihtoi halpis novitan puikoista addin pukkoihin! Baktus jota olin esikoiselle tekemässä valmistui yhdessä illassa, kun ekaa puoliskoa olin väsännyt jo ties kuinka kauan ja kironnut pyöröjä. Lankana oli Novitan luxus wind ja sitä kului vajaa kerä. Huivi on sen verran lyhyt että se laitetaan napilla kiinni, ja mallina toimii 2,5v esikoinen kera nuken.
No anoppihan löysikin niitä heti ja toi sitten satsin pyöröpuikkoja minulle. Ah ihanuus.. mikä ero kun vaihtoi halpis novitan puikoista addin pukkoihin! Baktus jota olin esikoiselle tekemässä valmistui yhdessä illassa, kun ekaa puoliskoa olin väsännyt jo ties kuinka kauan ja kironnut pyöröjä. Lankana oli Novitan luxus wind ja sitä kului vajaa kerä. Huivi on sen verran lyhyt että se laitetaan napilla kiinni, ja mallina toimii 2,5v esikoinen kera nuken.
Nyt puikoilla on jo uudet lapaset esikoiselle ja toisesta kerästä tuota samaa novitan windiä taidan tehdä kuopukselle norjalaisen vauvan myssyn. Mutta ei noita addin puikkoja turhaan kehuta. Oli kyllä nautinto kutoa niillä. Jospa nyt innostuisi saamaan pukinkonttiinkin jotain kudottua kun kunnon puikkojakin löytyy ;)
lauantai 17. lokakuuta 2009
Huopaa huopaa
Rintakoruja on taas tullut tehtyä satsi mummille, ja lisää kuulemma pitäisi tehdä. Noh mikäs siinä, näitä on mukava tehdä ;)
Esikoiselle piti myös tehdä huovutetut lapaset koville pakkasille... purosta tein ja oikein kivat värit tuli, vaan kokoarvio hiukan heitti. Kyllähän nuo juuri käteen menee mutta isommat pitää kyllä tehdä. Onneksi lankaa jäi vielä joten toivotaan että lanka riittää seuraaviin.
Esikoiselle piti myös tehdä huovutetut lapaset koville pakkasille... purosta tein ja oikein kivat värit tuli, vaan kokoarvio hiukan heitti. Kyllähän nuo juuri käteen menee mutta isommat pitää kyllä tehdä. Onneksi lankaa jäi vielä joten toivotaan että lanka riittää seuraaviin.
maanantai 12. lokakuuta 2009
Haaste!
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.
9:16
Kuulo: keittiön kellon raksutus
Näkö: sekainen ja siivoamaton aamupalapöytä
Tunto: esikoinen kiipeää niskaan ja kuristaa kaulasta kun kirjoitan tätä
Maku: viinikumin väljähtänyt maku suussa
Haju: melkein tyhjä omenahillopurkki esikoisen jäljiltä aamupalapöydässä
Tämän haasteen minulle heitti Sanna ja eteenpäin laitan sen Villa Kianaan, Villaiseen, Rätei ja rääsyi, Ruttunuttuun ja Hippulle
tiistai 6. lokakuuta 2009
Puikkojen kilinää
Esikoinen on selvästi sitä mieltä, että äiti on ollut viime aikoina aivan turhan laiska käsitöiden suhteen. Salaisen ysv ringin pyörähtäessä käyntiin, ja ensimmäisen paketin saadessani, innostuin jopa kutomaan tiskirätin.. juu ihan oikeen tiskirätin jos toisenkin =D Viimeisimmän puikoilta saatuani unohdin puikot sohvan reunalle.
Kuopusta viihdyttäessäni lattialla katsoin sohvalla istuvaa esikoista joka hääräsi äiteen puikoilla. En oikeen tienny itkeäkö vai nauraa.. ollako kiukkuinen vai hirmuisen ylpeä. Esikoinen sujuvasti pujotti viinirypäleitä pyöröpuikkoihin kuin puuhelmiä ikään, ja sanoi tekevänsä äidille kaulakorua. Eipä tuossa voinut muuta kuin tallentaa tapahtuman muistoihin ja olla kiitollinen ettei puikot olleet bambuiset.


Vaikken ompelemaan olekaan ehtinyt, olen sentään jotain saanut aikaiseksi. Postissa taannoin käydessäni huomasin ihania huopaisia avaimenperiä ja siitä sainkin askarteluidean. Tiimari oli sopivasti siinä vieressä joten eikun huopalevyjä ostamaan. Tehtiin esikoisen kanssa magneetteja joihin hän sai pujottaa helmiä, ja sitten innostuin rintakoruista. Esikoinen tykkäsi laittaa pienen pieniä helmiä neulaan ja korut valmistuivatkin yhteisvoimin.
Ensimmäinen laitettiinkin heti esikoisen takkia koristamaan ja toinen annettiin kaverille seuraavalla kyläreissulla.
Mummilassa mummikin ihastui koruihin ja tahtoikin itselleen samanmoisen. No mummi taisi koruihin ihastua vähän enemmänkin, nyt niitä olisi sitten tarkoitus tehdä mummille joulumyyjäisiin, josko näistä vaikka jonkun euron saisi. Hirmuisen hauskaa näiden väkertäminen on ollut, ja ideoita uusien mallien kokeilemisesta on monta. Suosittelen! Oikein rattoisaa pikkupuuhastelua.
Kuopusta viihdyttäessäni lattialla katsoin sohvalla istuvaa esikoista joka hääräsi äiteen puikoilla. En oikeen tienny itkeäkö vai nauraa.. ollako kiukkuinen vai hirmuisen ylpeä. Esikoinen sujuvasti pujotti viinirypäleitä pyöröpuikkoihin kuin puuhelmiä ikään, ja sanoi tekevänsä äidille kaulakorua. Eipä tuossa voinut muuta kuin tallentaa tapahtuman muistoihin ja olla kiitollinen ettei puikot olleet bambuiset.


Vaikken ompelemaan olekaan ehtinyt, olen sentään jotain saanut aikaiseksi. Postissa taannoin käydessäni huomasin ihania huopaisia avaimenperiä ja siitä sainkin askarteluidean. Tiimari oli sopivasti siinä vieressä joten eikun huopalevyjä ostamaan. Tehtiin esikoisen kanssa magneetteja joihin hän sai pujottaa helmiä, ja sitten innostuin rintakoruista. Esikoinen tykkäsi laittaa pienen pieniä helmiä neulaan ja korut valmistuivatkin yhteisvoimin.
Ensimmäinen laitettiinkin heti esikoisen takkia koristamaan ja toinen annettiin kaverille seuraavalla kyläreissulla.
Mummilassa mummikin ihastui koruihin ja tahtoikin itselleen samanmoisen. No mummi taisi koruihin ihastua vähän enemmänkin, nyt niitä olisi sitten tarkoitus tehdä mummille joulumyyjäisiin, josko näistä vaikka jonkun euron saisi. Hirmuisen hauskaa näiden väkertäminen on ollut, ja ideoita uusien mallien kokeilemisesta on monta. Suosittelen! Oikein rattoisaa pikkupuuhastelua.
Niin ja nyt kun syksykin on tullut ja joulu lähestyy, on sitä kaivettu langat ja puikot paremmin esille, josko vaikka jotain pukinkonttiin saisi tehtyä. Mitään huisin hienoa on tällä saralla kuitenkin turha odottaa.. puikkojen kilisyttäminen kun ei ole sitä vahvinta lajiani. No oppia ikä kaikki ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)










